Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

RUNOJA

23.09.2014, unski

Tähdet

Matkaani seuraa tähdet.

Pysähdyn, ne vaiti on.

Taas jatkuu kun mä lähden.

 

Hiljaisuus

Rakastan hiljaisuuden hyväilyä

Kaipaan kuunnella sitä,

sen tuttuja, turvallista kaikuja

äitiemme hyräilystä vuosisatojen saatossa.

 

Äänettömyys on pelottavaa.

äänettömyys on kuoleman eteinen.

Äänettömyyteen kuolee rakkaus.

äänettömyyteen kuolee ystävyys.

 

Rakkautemme lujittamiseksi

laulakaamme yhdessä hiljaisuuden oodi.

Yksinlaulu ei riko äänettömyyttä.

 

Rakkautemme lujittamiseksi

kuunnelkaamme yhdessä hiljaisuuden sanoma.

Hiljaisuus mykistää meluavan äänettömyyden.

 

YHTÄ NIIN

Me yhtä olemme niin

sillä sydämiämme hetkeksi vaihdettiin.

Sen hetken tunsin, mitä oli olla sinä.

Hetken olit minä, myös sinä.

Me yhtä olemme niin

sillä sydämemme hetkeksi vaihdettiin.

 

 

Kuollut kieli

Kirjoitan tätä kauan sitten kuolleella kielellä.

Se että ymmärrät kirjoitustani, johtuu siitä että uskot ymmärtäväsi,

samasta syystä minäkin osaan sitä kirjoittaa, minä uskon siihen.

Tuo kieli kuoli keskuudestamme kauan ennen meitä,

mutta häivähdys siitä on yhä jäljellä geeneissämme.

Tuon häivähdyksen ansiosta koemme sydämissämme suuria ymmärryksen hetkiä,

jotka peittävät alleen kaikki kirjoitus virheemme.

 

 SOKEA KANA

Sokea kana voi löytää jyvän.

Mutta voiko x vaimo löytää miehestään hyvän?

 

Voisiko x miehen hyvä olla jyvä?

Taas vaimo; kana sokea joka hukannut oli sen hyvän?

Ja kanalta sokealta löytymättä jäänyt olis, tuo hukattu jyvä.

 

Vaan olisi se turhan pientä tuo miehen hyvä,

jos se olisi vain sokean kanan hukkaama jyvä!

 

Kesä Talvi

 

Lapin kesä ja talvi,

erilaisuudessaan samankaltaiset,

kuitenkin niin erilaiset.

 

Kesä

Päivä yö, päivä yö

ei sarastusta.

päivä yö, päivä yö

en odota kajastusta

 

Talvi

Päivä yö, päivä yö

ei vielä sarastusta.

Päivä yö, päivä yö

odotan kajastusta.

 

Askel eilisestä tähän

 

Niin lyhyt on askel eilisestä tähän.

Niin lyhyt ja kaikki muuttuu.

Kaikki muuttuu täysin, ei lainkaan vähän,

jälkeen tuon askeleen, eilisestä tähän.

 

Vaikka näissä, joskus ilo hohti,

veivät ne minut vääjäämättä tuota kohti,

joka tuhosi kaiken säästämättä jätti.

Ei niin vähää, ettei vääntäisi

kaiken päälleen kääntäisi,

jälkeen  eilisestä tähän.

 

Nyt kun askeleeni otan huomisiin

kiinny en enään maailman tuomisiin.

Sillä niin lyhyt on askel, eilisestä tähän

ja kaikki muuttuu täysin, ei lainkaan vähän.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *